Nähtyäni monet kerrat, kuinka mopedilla kulkee kaikki viisihenkisestä perheestä pieneen pakettiautolliseen hedelmiä ja muuta toritarviketta päädyin siirtämään oman reissunikin mopedin vietäväksi. Herra Sammakko, jolta mopedini oli vuokralla, halusi vielä huoltaa menopelin ennen uutta kuukauden vuokraa ja tämä, jos mikä sopi minulle! Odottelin kuumeisesti kamojeni kanssa hotellin pihalla kulkupelini saapumista iltapäivän hikisessä helteessä. Lopulta, pari tuntia myöhässä pesun jäljiltä kiiltävä mopedi kurvasi pantai kutalta Yan’s bungalowsin sisäpihalle. Katsastin vielä mopon ennen lähtöä. Öljyt oli vaihdettu, samoin kuin eturengas, rikkonainen peili ja etuhaarukan tiivisteet. Uskollinen ratsuni korskui siis entistä ehompana ja valmiina suureen seikkailuun! Tummat pilvet värjäsivät pohjoisen taivaanrannan uhkaavaksi kun suuntasin kohti Padang Bain satamakaupunkia. Huristaessani kaatosateessa läpi riisipeltojen, päässä soi CCRn run through the jugle ja fiilis oli kieltämättä aika mahtava. Sateen mentyä ohi viettelin leppoisaa iltaa Padang Baissa muiden reppureissaajien kanssa jutellen ja sain tienattua jopa pari kierrosta sakea rämpyttelemällä juuri ja juuri osaamani biisit jonkun paikallisen kitaralla.
Lauttamatka Lombokille kesti viisi tuntia normaalin kolmen ja puolen sijaan, vaikka olosuhteet olivat merenkäynnillisesti täydelliset. Lautta vaan oli ilmeisesti sen verran heikossa hapessa. Perille saavuttaessa minua odotti liukas yllätys, kun huomasin että mopo ja lautapussi oli kuorrutettu sentin kerroksella voiteluöljyä. Sitä tihkui autokannen katosta tietenkin juuri minun moponi päälle. Varttitunti meni, että sain hinkattua edes satulan taas istuttavaan kuntoon.
Jatkoin matkaa rasvatulla banaanillani kohti saaren eteläosaa ja (kappas) Kutan kylää. Opaskirjani mukaan paikka vastaa melko lähelle sitä, mitä Balin Kuta oli pari-kolmekymmentä vuotta sitten. Täällä ei siis ole paljon mitään, mutta sentään muutama bulin (valkonaaman) mentävä majoitus, ravintola ja jopa netti löytyy. Mopolla tuleminen osoittautui myös erinomaiseksi ratkaisuksi, sillä kaikki surffattavat spotit ovat jonkin matkan päässä kyliltä. Monet niistä myös kaukana ulommilla riutoilla, jonne pääseminen vaatii venekyydin. Mutta ne maisemat, ne on suorastaan naurettavan upeita! Pienet, vehreät kukkulat reunustavat paratiisimaisia lahdelmia, joiden rannalla paikalliset asustelee bambumajoissaan!
Niin ja muslimimaahan siirtymisenkin huomaa, sillä kännisen kylähullun määkimiseltä kuulostava aamurukous kajahtaa ilmoille kylän kovaäänisestä perkeleellisellä volyymillä viideltä! Eipähän ainakaan tarvitse herätyskelloa. :)
No comments:
Post a Comment