Varjoja paratiisin taivaanrannassa

Aikani Lombokin etelärannalla on kyllä ollut niin rattoisaa, että sitä on vaikea sanoiksi pukea. Saari on näyttänyt minulle hyviä puoliaan todella runsaalla kädellä. Maisemat ovat aivan surrealistisen upeita, ilmasto on ollut täydellinen ja ennen kaikkea se rauhallisuus. Turisteja täällä on juuri sen verran vähän, etteivät lieveilmiöt ole päässeet kasvamaan vastenmielisiin mittoihin, kuten esimerkiksi Balilla on käynyt. Samaan aikaan matkaajia on kuitenkin juuri sen verran, ettei jokapäiväisen elämän kanssa tarvitse länkkärin tuskailla. Ruokaa ja majapaikkoja löytyy sopivasti.
Babylonian siemen tosin itää tämäkin paratiisin pinnan alla jo vahvana. Lähikaupunki Prayan uusi kansainvälinen lentokenttä, jonka rakentaminen on tosin seisonut jo vuosia, näyttää vihdoin saaneen tuulta purjeisiinsa kuulopuheiden mukaan arabirahoituksen ansiosta. Maat myydään yhä kiihtyvää tahtia länsimaiseen omistukseen ja jokaisella on varmasti omat näkemyksensä alueen ”kehittämisestä”.
Hyttysiäkin täällä on niin vähän, etten usko että menee kovin kauaa, kun Lombok poistetaan malaria-alueiden listalta. Se yhdistettynä lentokenttään ja muutamaan uuteen resorttiin tulee varmasti räjäyttämään turistien määrän aivan uusiin svääreihin.

Eniten mieltä painaa se, että paikalliset täällä elävät yhä jokseenkin kivikautisen tiedon varassa ympäristön tilasta, eikä tämä yhdistettynä länsimaiseen roskaamiskulttuuriin ole kovin hyvä asia. Jätehuolto täällä tarkoittaa sitä, että kaikki kotitalousjäte heitetään kadun toiselle puolelle pusikkoon, puroon tai vastaavasti mereen virtausten kuljetettavaksi. Ei huolta huomisesta, eikä tietoa paremmasta. En ole oikeasti nähnyt täällä yhtään roskalaatikkoa. Missään! Kylissä, joissa ei ole puroa, mutta taloja on molemmin puolin tietä, roskien tyhjentäminen tien toiselle puolelle aiheuttaa jokseenkin oksettavan ilmiön: Ihmiset kulkevat omille kotiovilleen kaatopaikan läpi!
Ehkä länsimaisten turistien, suurten hotellien ja rahan mukana tulee aikanaan myös se kehitys ja tietotaito, joka muuttaisi näitäkin asioita parempaan suuntaan.
Ehkä.

Omakin eloni paratiisissa sai varjonsa, kun polveni vääntyi muuten täydellisen surffin tiimellyksessä sunnuntaina. Lautani pinnalla ollut vaha, jonka tiesin jo ennestään olevan aika surkeaa, alkoi parin tunnin jälkeen kulua vaarallisen liukkaaksi. Nopeampaa käännöstä tehdessä etujalkani sitten lipesi ja vääntyi polvesta ikävästi. Pystyin kuitenkin jatkamaan surffausta, vaikkakin varovasti. Hieman huteralta polvi tuntuu ja sitä pitää kävellessä ontua. Turvotusta ei onneksi ole juurikaan ilmaantunut, mikä lienee hyvä merkki. Kyseessä on nimenomaan se polvi, jota on jo aiemmin puukolla korjailtu, joten täytyy toivoa, että takareidestä rakennettu uusi ristiside kesti kyseisen kaltoin kohtelun. Vähintään muutama päivä pitänee joka tapauksessa ottaa rauhallisesti ja katsoa miten tilanne kehittyy. Helppoa se ei tule olemaan, kun täydelliset ja (vielä ainakin jonkin aikaa) ruuhkattomat aallot vetävät puoleensa seireenin lailla.