Kuin lomalla olisi

Päivät Lombokilla kuluvat nopeammin kuin euron släbärit, ja vieraat majapaikassani, Melonin kotimajoituksessa, vaihtuvat tiheään. Suurin osa pysähtyy vain muutaman päivän lyhyellä Lombokin kierroksellaan, mutta tämä antaa juuri sopivasti aikaa tutustua uusiin tyyppeihin. On saksalaista pariskuntaa, saksalaista poikaporukkaa, saksalaista yksinmatkaajaa ja sitten ihan vaan muita satunnaisia saksalaisia. Toinen puolikas onkin sitten ruotsalaisia, mutta koska he tuntuvat liikkuvan japanilaisten tavoin vähintään 5 hengen laumoissa, ei heille riitä tilaa melonissa.
Myös pariin suomalaiseen kundiin törmäsin sattumalta eilen käppäillessäni rantsulla lepopäivää vietellen. Siinä vierähtikin muutama tunti pulistessa, kun se kerrankin oli niin helppoa!
Mutta ehkä hauskita ilta oli lauantaina meloniin saapuneen nelikymppisen aussipariskunnan, Gregin ja Susien kanssa, kun lähdimme illastamaan paikan ainoaan ”yökerhoon”. Paikka oli saapuessamme typötyhjä, mutta illan edetessä väkeä alkoi virrata kylän laidalla nököttävään ravintolaan ja pian paikalla olikin kaikki, valehtelematta kaikki kylillä majailevat surffirotat ja muut reppumatkaajat! Meininki oli todella hyvä paikallisen bändin veivatessa länsimaisia kovereita yllättävänkin hyvällä tatsilla ja tuntui kuin kaikki olisivat olleet yhtä suurta perhettä. Paikan sulkiessa puolen yön jälkeen Greg kävi vielä poistamassa lähikioskin takahuoneesta pullon arakia, jota jäimme tyhjentämään melonin terassille aamun sarastamiseen saakka.

Mutta mitenkäs ne aallot? No ne nyt vaan ovat olleet niin täydellisiä, ettei niissä voi edes kovin huonosti surffata. Vaikea sanoa onko oma taso kehittynyt oikeasti yhtään, kun aallot vaan ovat olleet niin täydellisiä. Ja koska porukkaa on vähän, aaltoja riittää savolaisellekin runsain mitoin. Tämäkin aamu oli taas ihan uskomattoman täydellinen. ... Täydellinen.

Edit: Pari kuvaa vetten päällä heiluvasta satunnaisesta savolaisesta, jotka kanadalainen Talon oli napsaissut pieniaaltoisena paivänä viikko takaperin Grupukin kylässä.