Paremmat kelit

Nyt on muutaman päivän putkeen pidellyt aika leppoisia kelejä auringon paistellessa kirkkaalta tai puolipilviseltä taivaalta lämpöjen pyöriessä siellä kolmen kymmenen hujakoilla. Sateetkin ovat loistaneet poissaolollaan ja myös tuulet ovat pysytelleet erittäin leutoina. Aallot on olleet ”kuin paratiisissa” (paratiisissa kun ollaan). Päivärytmi alkaa pikkuhiljaa rutinoitumaan herätyksen ollessa viideltä, jonka jälkeen nopea hedelmäpainotteinen aamupala ja nokka kohti rantsua. Riippuen vähän missä milloinkin satun olemaan, suuntaan surffin jälkeen yleensä brunssille jo vakiopaikakseni muodostuneeseen Susianna’s Warungiin. Susianna duunaa mahtavat nasi campurit (riisiä ja jäähdytettyjä kasviksia, kanaa, maissia yms, paikalliset syö tätä päiväaikaan) sekä suussa sulavat tuoreista hedelmistä jauhetut mehut, jotka on kylläkin lähempänä pirtelöitä. Hinnat on tietenkin länsimaalaiselle naurettavia, mutta mikä tärkeintä pakki ei ole mennyt kertaakaan sekaisin Susiannan sapuskoista.
Päivä jatkuu yleensä tunnin-parin siestalla riippumatossa lötkötellen, kirjaa lukien tai reissutarinoita kirjoitellen. Toinen vaihtoehto on että tulee oltua liesussa koko päivä ympäri saarta. Illallista tulee yleensä syötyä Kutalla muutamassa hinnan ja laadun puolesta hyväksi osoittautuneessa ravintolassa. Kadun toisella puolella jytäävä karaokebaari tuudittaa unten maille jo ennen kybää.
Melko askeettista meininkiä siis, mutta kun ympärillä on paratiisi niin mitä sitä muuta voi oikeasti kaivata (paitsi omaa kultaa vierelle ;) .

Lauantaina sitten tulee ensimmäinen kuukausi täyteen reissussa ja (Balin) Kutalla lusiminen loppuu. Olen arponut reissun seuraavaa etappia ja tullut siihen lopputulokseen, että hyviä vaihtoehtoja on pari. Joko kylän vaihtaminen Balilla, tai noin parin viikon ekskursio Lombokille. Jälkimmäinen vaihtoehto vienee pidemmän korren. Näyttää siis siltä että saari vaihtuu!

Varustepäälliköt

Balilla näkee monenlaista tallaajaa. On kaikkea feraali-hipiksi heittäytyneestä saksalaisesta intialaiseen liikemieheen kullattuine golf hanskoineen. Reissun varustepäälliköiden titteli menee silti yksimielisesti japanilaisille. Nämä nousevan auringon surffarit kun seilaavat paikalle, niin voi kiesus että on releet kunnossa! Laudat on jok’ikisellä niin uutuuttaan kiiltävät, että en tiedä käyvätkö he hakemassa joka päivä alan merkkiliikkeestä uuden halon. Surffishortsit/ bikinit on tietenkin viimeisimmästä mallistosta. Olipa yksi päivä japanilaistyttö line-upissa jumalattoman kokoiset korvakorut korvissa ja viimeisen päälle meikit naamalla! Tuskin olivat edes jääneet edellisestä illasta, sen verran freesin oloisena typykkä kuitenkin meloskeli ympyrää. Mikäs siinä.

Ja sitten muihin uutisiin: innolla odotettu reissun ensimmäinen isompi swelli jytisi balin rannoille täydellä tehollaan maanantaina. Savolainen oli tietenkin kärppänä rantsussa jo hyvissä ajoin ennen auringon nousua. Steppailimme Jupen kanssa kuivaa riuttaa pitkin ulos Seranganissa aaltojen ärjyessä miehen mentävinä lasisina tuubeina.
Selkäsaunahan siitä tuli, mutta kun muutaman yrityksen jälkeen sai henkisen (ja myös fyysisen) muurin rikottua ja ensimmäisen aallon kiinni, oli fiilis melkoisen uskomaton. Täysin lasinen kolme metriä korkea seinä kiiltää edessä koralliriutan vilistäessä alla. Kyllä kelpasi savolaisen kurvailla. Pari kertaa jäin myös settiaallon jyräämäksi ja se ei enää ollutkaan niin karamellinen kokemus. Pyöritys ja syvyyksiin painuminen kun ei ihan heti ottanutkaan loppuakseen, meinasi äitiä tulla ikävä.
Iltapäivällä ajelin vielä toiselle surffille pikimustalle hiekkarannalle, jossa vesikin oli sateiden jäljiltä harmillisen tummaa, aaltojen ollessa kuitenkin sanalla sanoen täydellisiä. Tuubia oli tarjolla enemmän kuin ruokakaupan hammastahnaosastolla. Savolaisen pokka ei kuitenkaan aivan riittänyt sellaisen nappaamiseen. Ehkä senkin aika vielä koittaa!

Peruspokkarin ominaisuudet eivät ole aivan optimaalisimmat kuvattaessa monen sadan metrin päässä olevia kohteita mutta kerrottakoon, että ensimmäisessä kuvassa on tyyppi seisomassa aallon seinällä. Toisessa kuvassa näkyvät kärpäsen papanat on line-upissa istuvia zurffareita.

Apinan virtsaa ja muita sattumuksia

Kävin tuossa eilen pyörähtämässä Uluwatun temppelissä, joka on kuuluisa apinoistaan. Ostin pussillisen viikunoita, voidakseni ojennella makupaloja näille huvittaville veijareille temppelialueen kävelyteiden varsilla. No niinhän siinä kävi, etten päässyt kuin 30 metriä alueen sisäpuolelle, kun apinat olivat jo äkänneet viikunapussin ja olivat hanakasti kimpussani. Yksi vetämässä lahkeesta, toinen paidasta ja kolmas oli jo kiivennyt olkapäälle. Kun paidasta ja lahkeesta repijät alkoivat käydä aggressiivisiksi heitin lopulta koko pussin mäkeen päästäkseni eroon raivon valtaamista käsijalkaisista. Olkapäälle kiivennyt veitikka jäi alakynteen muiden sännätessä pussin perään ja tajuttuaan tilanteen se päätti kostoksi sitten kusta selkääni. Loppuvierailun ajan tunsin läheisesti alkukantaisen heimoni kutsun, olinhan jo valmiiksi yltä päältä apinan kusessa.

Muita lähipäivinä sattunutta: Sain sakot. Olin palaamassa takaisin Kutalle Seranganista, kun poliisisetä poimi meikäläisen kymmenien muiden mopoilijoiden joukosta. Koska minulla ei ollut paikallista ajokorttia, sain sadan tonnin sakot. Kuulostaa ehkä huimalta, mutta selvennettäköön, että kyseessä on noin 7 euron pikavoitto. Paikallisen skouden päivätuloihin tietenkin maistuva lisä. Kuittia en saanut. ;)
Samana aamuna toiseen suuntaan ajaessa päälleni kaatui sateessa mopedinsa hallinnan menettänyt tohelo. Lautaan tuli pieni reikä pohjaan, mutta minulle ei käynyt mitään. Ehkä joinakin päivinä on vain tarkoitus jäädä riippumaton pohjalle makoilemaan...

Surffin puolesta eilen oli aika mahtavaa Nusa Duassa Jupen ja Laurin kanssa. Tänään oli jo aika pientä ja huomenna ei ainakaan yhtään isompaa. Sunnuntaina pitäisikin sitten pamahtaa sellainen swelli päälle, että alta pois risut ja savolaiset. Sitä odotellessa. Hauskaa viikonloppua!

Vedessä 200 + kilpikonna

Jos haluaa saada muutaman aallon mahdollisimman hyvissä olosuhteissa ja niin ettei vedessä ole kahtasataa todennäköisesti sinua parempaa surffaria on humpan juoni olla liikenteessä äärimmäisen aikaisin aamulla. Mielellään siis niin, että olet pelipaikoilla ennen kuin aurinko nousee. Aamulla väkeä on vesillä vähemmän ja tuuliolosuhteet ovat yleensä rauhallisimmillaan, joka taas tarkoittaa lasisempia aaltoja. Tämä on tietysti hyvin tiedetty juttu surffareiden keskuudessa ympäri maailmaa, mutta jossain määrin aamupartiointi silti toimii. Aina löytyy niitä jotka tempaisivatkin eilisellä päivällisellä muutaman Bing Tangin enemmän kuin oli tarkoitus, ja niitä joiden herätyskello koki mystisen hukkumiskuoleman lähdettyään 4:45 aamu-uinnille hotellin altaaseen.
Aamupartiointia on tullut harjoitettua viimeiset kolme päivää, kun taudin kurimus päästi vihdoin otteestaan. Ja toiminut on! Ainakin jossain määrin. Pari päivää sitten huristelin Seranganin saarelle, jossa on Balin yksi ehkä parhaista itärannan riutoista. Aamuhämärissä line-upissa ei ollut kuin muutama tyyppi ja kaikille riitti hyviä siivuja. Kun parin tunnin jälkeen tulin rannalle nauttimaan aamupalaksi nuudeli-vihannes muhennoksen ja kylmän kolan (yhteensä 1,10€) oli paikan kolme piikkiä (kohtaa, jossa aallot nousevat ja alkavat murtua) kokenut jo melkoisen kansoittumisen. Tovi aamupalan jälkeen, noin puoli kymmenen aikaan, päätin meloa itseni vielä toiselle surffille. Tämän päätöksen olisi voinut jättää tekemättä. Tajusin vasta perillä, että olin parinsadan muun ympäröimänä. Kahden tunnin lillumisen aikana sain nipistettyä itselleni 2 reilusti keskivertoa huonompaa aaltoa (savolaisenkin asteikolla). Todella turhauttavaa.
Onneksi itärannalla on muitakin mahdollisuuksia kuin Serangan, jonne en enää tuon kerran jälkeen ole mennyt. Tänäkin aamuna sain olla pari tuntia yksikseni leikkimässä, ei ehkä niin isoissa, mutta sitäkin hauskemmissa aalloissa. Parin tunnin jälkeen paikalle uiskenteli sitten merikilpikonna, mutta se ei kyllä tuntunut olevan erityisen kiinnostunut surffaamisesta.
Ensi kesän hittituote on muuten on-off rusketus. On-off rusketus on kätevä tapa ruskettua ja valkaistua nopeasti. Homma toimii näin: tule Balille ja unohda aurinkorasva kämpille lähtiessäsi mopoilemaan päiväksi. Päivän aikana saavutetun rusketuksen voit kuoria pois kätevinä suikaleina jopa seuraavana päivänä!

Vaikea alku, parempi loppu?

Tätä todellakin toivoisin reissuni kohdalla. Vaikka mitään suurempia katastrofeja ei onneksi ole sattunut, on pieniä vastoinkäymisiä kasaantunut reissun alkuun reippaasti normaalia enemmän. Hong Kongin lennolla takanani istui todella huonouninen sylivauva, joka parkui suoraa kurkkua koko yön. Tämä nyt oli pieni murhe, olihan minulla sentään korvatulpat. Mutta entäs Hong Kongista Balille? Viereeni istutetaan yrjötautinen pikkutyttö. Kone on ääriään myöten täynnä, enkä jaksa alkaa säätämään vaihtopaikkaa. Olipas vastemielisin lentomatka ikinä! Toisena yönä Balilla yrjötauti iski sitten minuun. Energiageelin sekä tuoremehun turvin pääsin aamulla kuitenkin liikenteeseen. Samana iltana skootteroin Jupen kanssa iltasurffeilta märissä shortseissa ja t-paidassa kämpille ja vaikka ilma oli todella lämmin, olisi kuiva t-paita ollut kohdallaan; flunssahan siitä tuli! Pari päivää on mennytkin mukavasti kurkkukivusta ja päänsärystä kärsien. Voitte hyvin kuvitella miten tyhmältä tuntuu vetää paksua hupparia päälle 30 asteen helteessä.

Vedätyksen ABC

Kuinka tulla vedätetyksi reissun päällä? Mahdollisuudet tähän ovat kattavat ja ainakin täällä Balilla erinomaisen helposti saavutettavissa.
Ensimmäinen vedätysmahdollisuus saattaa tarjoutua jo lentokentän sisällä, kun lentokenttävirkailijoilta näyttävät herrat tarttuvat matkatavaroihisi ja nostavat ne tarkistustiskille. Hyvää palvelua, saatat ensin ajatella, mutta eivät he mitään virkailijoita oikeasti ole, vaan ihan tavallisia vedättäjiä. Hetken kuluttua he yrittävät kyniä sinulta järjettömiä summia rahaa siitä että nostivat laukkusi 5 metrin päässä sijainneelle tiskille. Tähän vedätysyritykseen kannattaa tietenkin tarttua. Vedättäjille maksamallasi summalla olisit syönyt turistirysän ulkopuolella ravintolassa 5 ateriaa.
Toinen erinomainen paikka päästä vedätetyksi on kentältä ulos astuessasi kun kysyt taksia Kutalle. Saatat olla olevinasi nokkela ja sopia hinnan etukäteen, mutta koska et tiedä mainitsemasi hotellin osoitetta tarkalleen annat taksikuskin ajattaa sinut "kaverinsa" "halpaan" hotelliin, jonka taso on kämäinen mutta hinnat hiottu turistirysä tasolle. Saatat yrittää olla tässäkin nokkela ja neuvotella hintaa alaspäin sekä tingata maksavasi vain 2 viikkoa kerrallaan, mutta ennen kuin huomaatkaan, olet maksanut kuukaudeksi ylihintaisen huoneen sekä skootterin etukäteen tietämättä mistään mitään. Sinulle luvattu internet on kulman takana sijaitseva ryöstöhintainen nettikoju ja aamupala kupillinen teetä ja paahtoleipäsiivu. Tässä vaiheessa et edes välttämättä halua ajatella mitenkä helvetisti maksoit vedättäjille. Turistisumput sucks ass bigtime.
Onneksi sinulla on sentään se skootteri.