Vapailla vesillä

Savolainen surffari seilaa taas vapailla vesillä ja käräjäistunto on taakse jäänyttä elämää. Oikeudenkäynnin kokonaiskustannukset kohosivat asianajajan palkkioineen 80 tonniin, mikä on siis parikymmentä tonnia vähemmän, kuin reissun alun tienvarsikäräjät tulivat maksamaan. Edelleen puhutaan Itäisen Brahenkadun karvakäsipitsan päivän tarjouslätyn hintaa vastaavista summista. Asianajajanani toimi edullinen ja luotettava Herra Sammakko.

Nusa Lembongan piti myös jättää taakse ja palasimme sunnuntaina Balin Bukille muutamaksi päiväksi moikkaamaan saarelle saapuneita kavereitani ja hoitelemaan valmistelut Indonesian tournee numero kakkosta varten. Tätä kirjoittaessa alkaakin kaikki olla niin sanotusti pulkassa, vatsanpohjassa mukavan kutkuttava tunne ja kaksi matkan nälkäistä mopoa odottaa tankit täynnä majapaikan pihassa.
Pieni vastoinkäyminen sattui, kun fotoaparaattini lähti taskuvarkaan matkaan Sanurin sataman aamuruuhkassa, Lembonganilta palattaessa. Onneksi on kuitenkin vielä Leenan kamera jäljellä, joten toivottavasti jonkinlaista todistusaineistoa tulee tännekin reissun edetessä päivittymään.

Suunnan olisi tarkoitus käydä tänä iltana Padangpaihin ja huomenna aamulautalla Lombokille, sieltä taas jossakin vaiheessa eteenpäin Sumbawalle ja, jos Luoja suo, kenties vieläkin pidemmälle! Takaisin lähtöruutuun pitäisi palata noin kesäkuun 22. päivä tienoilla, joten nelisen viikkoa olisi reissun reissuun käytettävissä. Sittenhän alkaakin jo häämöttää Indonesiajakson päätös ja savolaisen seikkailijan siirtyminen talviseen Australiaan!

Seikkailija

John Seabear istui aurinkotuolilla bungalowinsa edustalla tarkkaillen läheiselle riutalle murtuneita aaltoja. Vastarannalla häämötti Balin saari. Viimeisin konfrontaatio paikallisen poliisin kanssa oli pakottanut hänet painumaan maan alle pariksi viikoksi odottamaan tilanteen rauhoittumista.
Ei elämä lainkouran ulottumattomissa lainkaan hassumpaa ollut; hotellin henkilökunta oli ystävällistä, laittoi herkullista ruokaa luvattoman halvalla ja tiesi aina oikealla hetkellä tulla tarjoamaan lisää kylmää juotavaa. Ja mikä parasta lähes autiolla saarella ketään ei kiinnostanut passien numerot tai matkan tarkoitus. Miltä olisikaan näyttänyt hotellin sisäänkirjautumiskaavakkeen lokerossa teksti ”piilossa poliisilta”.
Loppujen lopuksi yhteentörmäys lain kanssa oli ollut vain loppuhuipennus Seabearin mielessä jo pidempään kyteneelle inholle Balin Kutaa kohtaan. Kaupustelijoita ja korruptoituneita poliiseja pullisteleva hökkelikaupunki ei vain ollut tippakaan sitä, mitä Seabear käsitti paratiisilla.
Vain parin tunnin venematkan päässä, Nusa Lembonganilla Seabearin päivät täyttyivät kolmesta s:stä: surffauksesta, seksistä ja sukelluksesta. Vaikka tropiikin talvikausi teki kovaa vauhtia tuloaan, ei isoista aalloista ollut tosin näkynyt merkkiäkään jo lähes viikkoon. Onneksi paikalliset olivat kuitenkin aikoinaan älynneet säästää saaren riutat dynamiittikalastukselta, joten värikästä korallia kaloineen riitti ihailtavaksi yllin kyllin. Toisesta ässästä nauttimista oli helpottanut puolitoista viikkoa aikaisemmin Seabearin matkaseuraksi saapunut kuvankaunis vaaleaverikkö. Täysin surffittomaksi elämä ei kuitenkaan ollut päässyt lipsumaan. Viereisen pikkusaaren, Nusa Ceninganin, hieman paremmin swelliä kerännyt ”secret point” piti huolen, että vedessä tuli harrastettua muutakin kuin kalojen bongausta.

Aurinkolasiensa takana Seabear käänsi katseensa vierellään torkkuneeseen vaaleaverikköön, hymähti tyytyväisenä ja jatkoi JFK:n salamurhaa käsitellyttä romaania. Uusi swelli oli jo matkalla.

Poliisi ajaa sinisellä autolla

Uuaa sinisellä autolla. Tämänhän tiesi jo Eppu Normaali jotakuinkin 30 vuotta sitten. Martti ei kuitenkaan ehkä tiennyt, että Balilla poliisi ajaa sinisellä MOPOLLA ja on erityisen hanakka antamaan sakkoja turisteille. Turisteja koskevat myös täysin eri liikennesäännöt, kuin paikallisia. Turisti ei saa ajaa ilman ajovaloja päivällä, turistilla ei saa olla surffilautatelineitä mopossaan, turisti ei saa ajaa ilman paitaa, eikä turistin tyttöystävä saa ainakaan missään nimessä olla mopon kyydissä ilman kypärää.
Paikallinen viisihenkinen perhe voi tietysti ajaa täysin valottomalla moponrähjällään keskellä yötä ilman kypäriä koko maallisen omaisuutensa ollessa sullottuna mopon takalokasuojaan köytettyyn piironkiin. Sehän nyt on tietenkin Indonesian lain mukaan sallittua.

Koska olen kurkkuani myöten täynnä nimenomaan Balilla ja erityisesti Kutalla pyöriviä korruptiokyttiä totesin lauantai-iltana minut pysäyttäneelle skoudelle: ”Kirjoitappa kuule kutsu oikeuteen, koska tiedän, että mitään lakia en ole rikkonut.”
Vastoin vakaata Balimatkaajien keskuudessa liikkuvaa uskomusta näinhän kävi!
Rikkeeni oli, ettei kyydissä istujalla ollut kypärää päässään. Oikeusistuntokutsua tienposkessa kirjoitettaessa ohitsemme ajoi noin 30-50 paikallista ilman kypärää. Sillä ei tietenkään ollut mihinkään mitään vaikutusta.
Nyt savolaista odottaa siis käräjäistunto Denpasarissa 20. toukokuuta! Vaikka kyseessä olisi varmasti kokemisen arvoinen juttu, en itse aio olla Balilla tämän tapahtuessa. Lupaan kuitenkin, rakkaat lukijani, pitää teidät ajan tasalla tilanteen kehittymisestä!

Rajat löytyy rajoja rikkomalla

Vaikka haasteet paratiisissa lomaillessa ovat aika mitättömiä elämää pitkällä tähtäimellä katsottaessa, on itsensä ylittäminen silti aina yhtä hieno tunne.
Kavereiden kotiuduttua keväiseen Suomeen minä muutin takaisin Bukitin niemelle, Padang-Padang Sarin kotimajoitukseen. Edukas ja yksinkertainen majapaikkani sijaitsee kallion päällä, samannimisen surffibreikin yläpuolella. Näköalatasanteelta, johon on huoneeni ovelta noin 40metrin kävelymatka olen tarkkaillut tätä vain isoimmilla swelleillä nimensä veroisesti murtuvaa aaltoa useampana päivänä tuntikausia ja tyynellä kelillä nousuveden aikaan käynyt tutkimassa riutan rakennetta snorklaten. Padang-Padang tunnetaan myös Balinese Pipelinena. Pipeline-nimitys taas tulee Hawaiin Northshorella sijaitsevan maailmankuulun aallon mukaan. Monet Balilla vierailevat surffarit tyytyvätkin vain katselemaan ja ihailemaan matalan riutan päälle voimakkaasti murtuvan aallon rajua leikkiä.
Vaikeus tällaisen aallon surffaamisessa liittyy siihen, että aalto pomppaa syvästä vedestä nopeasti riutan päälle ja aloittaa tuubaamisen. Melonnassa ja dropissa on siis oltava äärimmäisen nopea, ettei itsekin lähde lipan mukana kiertoradalle.

Kun ennusteet sitten lupailivat uuden swellin saapumista, totesin että oli aika lähteä koittamaan mihin kolmen kuukauden indokuurilla on päästy. Vielä illalla sängyssä pyöriessäni hoin mielessäni ”rajat löytyy vain rajoja rikkomalla”. Uskoin silti olevani valmis haasteeseen.
Seuraavana aamuna istuin yksin hyvissä ajoin ennen auringon nousua riutan reunalla ja odotin ensimmäistä settiä. Parin melontaspurtin jälkeen sain ensimmäisen aaltoni. Droppi oli itse asiassa yllättävänkin helppo melonnan ajoittuessa jotakuinkin täydelliseen hetkeen. En edes yrittänyt jarrutella lipan alle vaan kaahasin aaltoa karkuun, minkä ehdin. Selän takaa kuulunut massiivinen jylinä pisti adrenaliinin virtaamaan.
Reilun tunnin päästä olin käynyt muutaman kerran läpi pesukoneen pitkän ohjelman, vetänyt viime hetkellä jarrut päälle sekä saanut napattua pari pienempää aaltoa. Liika jännittäminen alkoi kuitenkin purkautua lihasväsymyksenä. Seuraavan setin alkaessa häämöttää horisontissa kasasin itseni vielä viimeiseen yritykseen. Ensin aaltoa karkuun oikean sijainnin hakemiseksi, sitten nopeasti ympäri ja kaikki peliin. Droppi oli jyrkkä, mutta jalat napsahtivat juuri oikeaan kohtaan laudalla ja sain koukattua seinälle. Aalto räjäytti avoimen tuubin, josta ei ollut vaikeuksia löytää ulos.
Noin viikkoa myöhemmin, viime lauantaina sain houkuteltua myös Kimmon aallolle, jota hän on kytännyt vuosikausia täällä asuessaan. Takarajan Padang-Padangin korkkaamiseen hän oli asettanut vuoteen 2010. Ensimmäisellä aallollaan Kimmo sai täydellisen miehen korkuisen tuubin. Ei hassumpi tapa rikkoa omat rajansa.
Seuraavalla aallolla Kimmo sai ison mustan miehen lipan mukana päähänsä. Tervetuloa Balille.




Hyvä kysymys:
Mikä on swelli? Swelli, eli finglinshinnus sanasta swell, tarkoittaa kulloinkin liikenteessä olevaa merimaininkia ja sen kokoa.