Sunday, April 19, 2009

Kaverit kylässä

Viimeinen reilu viikko sai mukavasti lisäväriä, kun pari lapsuudenkaveria tuli morjestamaan yksinäistä matkaajaa. Toinen oli saanut jopa tyttökaverinsakin höynäytettyä vähän erilaiselle pääsiäisen ”hiihtoreissulle”.
Pyörimme ensin muutaman päivän Kutalla surffikoulua pidellen ja hotellin altaalla palautuen. Ohjelmaan mahtui myös maisemakierros vuorten yli Balin pohjoisrannalle ja takaisin parilla vesiputouspulahduksella. Putousten vesi oli täydellisen viileää +30 asteen ulkoilman rinnalla.
Tuntui lähestulkoon oudolta puhua suomea kokoajan, kun ajattelukielikin on alkanut osittain vaihtua englantiin. (ei kuitenkaan ihan vielä bahasa indonesiaan)

Kun Mikko ja Niina suunnatasivat muutamaksi päiväksi Gileille ja Jussi Nusa Lembonganille, minä pakenin shoppailukiusausta Bukitin viidakkoon.
Balille palatessaan lomalaisilla oli monet värikkäät tarinansa kerrottavana pienempien saarten vedenalaisesta, kuin päällisestäkin elämästä. Niitä oli mukava kuunnella myös omia jatkosuunnitelmia silmällä pitäen.
Otimme saman hyväksi havaitun hotellin Kutalta ja viettelimme aikaa biitsillä, shoppaillen (itsekin sorruin sitten ostamaan uuden laudan) ja altaalla köllötellen.
Viimeiselle lauantaille sattuikin vielä sopivasti Mikon syntymäpäivä, joka ei ainakaan vähentänyt bileiden tarvetta. Olimme järjestäneet synttäriyllätykseksi koskenlaskumatkan Ubudin lähistölle, joka oli naamioitu museokierroksen viittaan. Täydestä meni ja päivänsankari piti lahjastaan. Ainoastaan kerran meinasimme saada kumivenhomme katon kautta ympäri minun päästyä perämiehen paikalle sähläämään. Luovutin paikan pian tämän jälkeen takaisin asiansa osanneelle kipparillemme.
Ilta jatkui rattoisasti ensin altaalla, sitten ravintolassa ja lopulta muutamassa yökerhossa. Vaikka Arakia upposi jokaiseen janoiseen suuhun hyvin perisuomalaisella tahdilla, jostakin käsittämättömästä syystä Jussi oli kuitenkin ainoa, joka kärsi seuraavana päivänä infernaalisesta kanuunasta. Ja tietenkin juuri hänen oli oltava ensimmäisenä lentokoneessa matkalla takaisin kohti Seutulaa. Kai se on se Murphyn laki.









Viikon lainaus: ”Elämäni rankin vartti heti syntymän jälkeen.” –Jussi, surffauksesta Kuta beachillä.

1 comment:

  1. Se infernaalinen darra kesti sit koko matkan(30h) Suomeen asti. Garuda Indonesian lentokin tuntu pieneltä siihen verrattuna:D
    T: Savolainen sukeltaja

    ReplyDelete