Tuskallisen pitkän kärvistelyn jälkeen olo tuntui eilen aamulla sen verran hyvältä, että oli aika kivuta takaisin pyörän selkään ja suunnata lauta kainalossa paikkaan, jossa aaltojen ratsastajien unelmat joko käyvät toteen tai pirstoutuvat raa-an meren käsittelyssä. (tätä NorthShore-mainosslougania jenkkimedia jaksaa hehkuttaa loputtomasti) Pysähdyin majapaikkaani lähimmälle riutalle tarkastamaan aallokon, joka näytti yllättävänki hyvältä. Olin riittävän aikaisin liikenteessä, eikä aaltojen välissä kellunut vielä kovin montaa päätä. Juuri kun olin aloittamassa matkani vesille vilkaisin sitten taakseni ja rannalle käveli 12(!) ei siis 2 tai 5 vaan kaksitoista japsihinuria uudenkarheat laudat kädenjatkeina. Kirosin ja kauhoin salamana riutan reunalle odottamaan. Ensimmäinen aalto sattuikin kohdalle oikeastaan saman tien ja koukkasin seinälle. Uusi lauta tuntui todella hyvältä ja ketterältä jalkojen alla. Aalto alkoi kaareutua matalan riutan reunan ympärille ja pyörähti hyvän kokoiseksi tuubiksi. Sain neuvotteltua tieni takaisin päivänvaloon enkä olisi voinut arvata, että aamu alkaa näin täydellisellä tavalla! Tässä vaiheessa edes vesille tiensä löytänyt pikanuudeliruuhka ei enää ottanut pannuun. Muutamaa aaltoa myöhemmin olin taas hyvissä asemissa ja hyppäsin laudan päälle. Aallon pohjalla käännöstä tehdessäni osuin kuitenkin ehkä matalasta pohjasta nousseeseen pyörteeseen ja lauta muljahti oudosti. Tipahdin suoraan perseelleni laudan päälle ja samassa sekunnissa olinkin jo aallon lähettämänä kiertoradalla. Pyörityksen alussa tunsin kovan rusahduksen silmäkulmasta ja tovia myöhemmin pinnalla odotti jälleen kerran katkonainen lauta. Auki revenneestä silmäkulmastakin valui verta kohtalaisella tahdilla, joten oli hyvä aika suunnata takaisin rannalle. En tiedä oliko suurempi syy aallossa vai kovassa päässä, mutta ehkä oli ihan hyvä asia, että lauta hajosi pahemmin kuin silmäkulma.
Matkavakuutushan olisi toki korvannut savolaisen takaisin yhteen osaan parsimisen, jos nyt siihen asti olisi menty, muutta mistäpä almu uuden laudan hankkimiseen..
On tullut aika lunastaa lupauksia ja paikata savolaisen ruoka ja lautavarantoja. Pyörre sotkee piirroksessa mielestäni väärään suuntaan. Onko se mahdollista?
ReplyDeleteEikös se ole paljon helpompaa, kun ei lennoilla ole lautaa matkatavaroissa riesana ;D
ReplyDeleteTerve Jukka,
ReplyDeletekeräile se mitä jäljellä on ja säästä kilmut nastarikaupoille. Eri puolilla Härmää on nimittäin alkamassa armoton eloonjäämistaistelu luonnon olosuhteista välittämättä, jokainen mies itseään vastaan. Jukolan Viesti juostaan 19.-20.2010.
Tunnelma on ollut odottava viime kevään pilkkikisoista asti, mutta nyt "kun asiassa on nukuttu yön yli" (-Joke 29.11.2009) todentuivat korpien kasvattien haaveet & unelmat äkisti kuin saappaan iskusta vetiseen lettoon. Kaikki tapahtui sattumalta ja osallistujien toisistaan tietämättöminä -kuin korkeimman johdatuksesta- viime yönä. Korpi kaikui ja aamulla joukkue oli kasassa ja ensimmäiset radalla treenaamassa [kolmen päivän vihkiäisten (turkulaiset) jälkeinen cooperi 2600m].
Ilmoittatumiset Joukolle, joka on tapahtumamestarina ja itseoikeutettuna ankkuriässänä, juoksee siis pisimmän osuuden ja paikkaa sen minkä muut kompastelee. Meitä muita tepastelijoita ovat tässä vaiheessa Jone, Antti, Seppo, meikäMikko ja Janne, Jussille ja Tumpille on saatettu tieto asiasta.
Osuuksien optimiaikoja tahoillamme selaillessamme ajatustemme topografiset patternit kohtasivat Sepon kanssa; tarvitaan vain Janne Holmén ja Wilson Kirwa meille ja saatetaan päästä melko lähelle järjestäjien uumoilemia keskinopeuksia. Puhkisätöstellyllä suolla tai pimeässä nuseikossa kun kolmen tonnin cooperivauhti saattaa jäädä hitusen vajaaksi, puhumattakaan suunnistuskokemuksen aiheuttamasta aikaviiveestä (henk.kohtaisesti laivasto). Toisaalta jääpähän ainakin joukkuetovereille kelpo aikaa valmistautua ja koko kesän venyttelyt on siten joka jätkällä varmasti hoidettuna kisojen päätteeksi!
Tästä kehkeytynee melko karnevaali kenraaliharjoituksineen, ehdotin jo Sepelle suunnistajaruhtinas Olli J. Olkkosen joukkuekonsultaatiota ja yhteisiä harjoituksia pidettäviksi Kangasniemen Kalskee maastoiss. joskus keväällä.
VASTAA KORVEN HUUTOON!
jukolauta.wordpress.com
ReplyDeleteMeikä on ehdottomasti mukana jos vaan mahtuu! Parhaana osuutena mulle vois olla se vetisin suo ;)
ReplyDelete