Indojen viimeinen

Viisi kuukautta Indonesian aurinkoa ja turkooseja aaltoja on tänään osaltani ohi. Lähes puoli vuotta on mennyt yhdessä silmän räpäyksessä. Toisaalta jos kaikkea tapahtunutta alkaa käydä mielessään läpi, tuntuu se pieneltä ikuisuudelta.
Huomisaamuna pitäisi herätä talvisesta Sydneystä ja edessä on taas aivan uusi seikkailu. Viimeisten päivien tuskaani ja tyttökaverin ikävöimistä on helpottanut Bukitin majapaikkaan saapuneet suomalaiset kaverit.
Päivät ovat Leenan lähdön jälkeen menneet aikalailla vanhalla kaavalla: surffia, surffia ja vähän lisää surffia. Aallokkokin antoi vielä sopivasti viimeisen sykäyksen ja pääsin käymään muutamaan otteeseen Padang-Padangin tunnelissa. Aivan yhtä unelmallista se ei enää kuitenkaan ollut, kuin ensimmäisillä kerroilla, sillä täällä alkaa turistisesonki olla nyt huipussaan ja vesillä on sakkia varmasti enemmän, kuin Saipan pelissä. Aaltojen saaminen oli todellakin työn ja tuskan takana.

Valmistautumista Australiaan lähtöön voisi kuvailla ehkä parhaiten vanhalla sanonnalla ”soitellen sotaan”. Sen verran alkaa ehkä kuitenkin selvitä, että jossain vaiheessa todennäköisesti ostan auton paikasta toiseen liikkumista helpottaakseni. Viimeisen hetken suunnitelmamuutoksiin saattaa myös kuulua Sydneystä lentojen ostaminen Melbourneen ja siitä seikkaileminen katsastamaan Etelä-Aussien talvisia rantoja. Melbournesta voisin sitten mahdollisesti lentää suoraan Brisbaneen ja ostaa auton sieltä. Koska kaikki on kuitenkin vielä tässä vaiheessa auki, kuin juhannusöisen tilastomerkinnän sepalus, ei mitään suunnitelmia kannata pitää kiveen kirjoitettuina. Ne tulevat kyllä selviämään seuraavan parin kuukauden aikana.
Ja onhan tässä vielä tämäkin päivä aikaa!