Jonkin verran surffattavia aaltojakin on rannalle rullannut ja märkäpuku on tullut kiskottua päälle peräti pariin otteeseen. Vaikka vesi on kylmää ja aallot tähän mennessä parhaimmillaankin vain varjo siitä, mihin Balilla ja muualla Indoissa ehti tottua, ei se ole vienyt lajin hauskuutta. Pikkuhiljaa alkaa kuitenkin ymmärtää millaisessa surffauksen karkkikaupassa tuli viisi kuukautta temmellettyä.
Viikon pääasiallinen aktiviteetti on heti maisemien katselun ja kokkauksen opettelun jälkeen ollut auton etsiskely. Koska ympäri Sydneytä erinäisten autonrämien perässä ravaaminen alkoi käydä rasittavaksi päädyin ostamaan kärryn samassa hotellissa majoittuneilta Alexilta ja Marielta. Ostopäätöksen tekeminen vaati parin päivän harkintaa, sillä auto ei ollut aivan sellainen, kuin olin ajatellut: halpa, pieni ja vähäruokainen. Itse asiassa se ei varmaan olisi voinut olla juuri kauempana näistä kriteereistä.
Tästedes savolaista kuljettaa paikasta toiseen nelilitraisen bensakoneen tahdittama -95 vuosimallin Jeep Cherokee Sport!
Auto oli suunnitelmiini nähden kallis, mutta jos onnistun välttelemään kenguruita ja muita sudenkuoppia reilun pari kuukautta, pitäisi minulla olla hyvät saumat saada rahani takaisin parin-kolmen kuukauden päästä turistisesongin alkaessa paikallisen kesän kynnyksellä.
Ja jos nyt ei mitään muuta, niin onhan maasturilla ajamisessa ainakin MUNAA!
-jatkoa-
Indonesiassa ei tullut tosiaan kokattua kertaakaan viiteen kuukauteen, joten keittiöön palaaminen tuntui aluksi vähintäänkin oudolta. Muutaman yritelmän jälkeen ruuanlaitto alkoi kuitenkin luistaa entiseen (huonoon ;) tyyliinsä. Motivaatiotakin ruuanlaittoon on, sillä ruoka on täällä ihan levottoman kallista. Pussillinen pastaa maksaa 1,5 euroa ja 400g jauhelihaa 7 euroa! Yöpaikastani ahtaassa hostellidormissa pulitan pari kymppiä yöltä, joten varmaan sanomattakin selvää että joko halvempaa asumista, tai sitten palkallista työtä on keksittävä mahdollisimman pian.
Jos minulta kysytään niin Australia on kyllä hinnoitellut itsensä ulos reppureissumaiden listalta.
Odotan silti innolla tien päälle pääsyä. Jos vain tilisiirtona autosta tekemäni maksu menisi vihdoin läpi ja saisin avaimet kouraan, niin kaasuttaisin saman tien ensimmäiselle leirintäalueelle pihtaamaan. Jeepin lisävarusteisiin nimittäin kuului täydellinen setti leiriytymisvarusteita telttoineen ja kaasuhelloineen. Mukaan tuli myös kirjanen kaikista Australian leirintäalueista (autossa nukkuminen tien poskessa on täällä rikos), josta olen jo hyvää vauhtia ympyröinyt lähes kaikki itärannikon ilmaiset yöpaikat.
Jos ekstensiivinen rahan kuluminen ei olisi ongelma, niin hyvinhän täällä Sydneyssäkin viihtyisi. Viikonloppu oli kelin ja aaltojen puolesta jotakuinkin täydellinen. Bondi beachin viereinen ranta, Bronte, pystyi käsittelemään kasvaneen aallokon huomattavasti paremmin ja sain monen muun tapaan nauttia hyvän kokoisesta surffista aurinkoisessa talvisäässä. Auringon lämmittäessä päivälämpötilat pyörivät edelleen parissa kymmenessä, samoin kuin vesi, joten aivan marraskuisesta Hangon Tulliniemestä ei voi puhua. Viileän aamutuulen saattelemana vesille marssiessa rantojen tomusokerimainen hiekka narskuu jaloissa, kuin pakkaslumi huopikkaan alla ja jollakin kierolla tavalla tuo kaupunkirannoihinkin aivan omanlaisensa viehätyksen.
Silti sormeni syyhyävät jo päästä pois megapoliksen sykkeestä ja kiertelemään pitkin syrjäisempiä rannikkoseutuja.
No comments:
Post a Comment