Kääntöpaikalla

Terveiset Floresilta! Tutkimusmatka syvälle Indonesian viidakkoihin on nyt saavuttanut itäisimmän kolkkansa, kun saavuimme eilen yllättävän monsuunisateen saattelemana Labuhanbajon satamaan. Surffilauta oli jo jäänyt pois matkasta Sumbawan puolella Lakey Peakillä ja mopotkin laitettiin säilytykseen Sapen satamassa ennen laivaan nousua.

Vaikka sisäinen surffarini on lähes varma, että kymmenistä pienistä saarista koostuvan Komodon kansallispuiston alueelta olisi löydettävissä ehkä koko maailman paras vielä surffaamaton aalto, ei tämän pysäkin tarkoituksena ole ratsastaa aaltojen harjalla, vaan kurkistaa niiden alapuoliseen elämään.
Kansallispuiston alueen voimakkaat ja viileät virtaukset ovat omiaan tuomaan veteen paljon planktonia, jonka ansiosta alueelta pitäisi löytyä myös runsaasti kaikenkokoisia fisuja. Tämänpäiväisen snorkkeloinnin kruunasi jo puolitoista metriä pitkä ja metrin korkuinen jötkäle! Katsotaan mitä huomisen päiväreissu kansallispuistossa tuo tullessaan.

Sumbawan läpi suhaaminen alkoi osaltamme laskeutumisella Marsiin, eli Labuhan Tanon satamaan. Maisema oli tosiaankin kuin Marsista (ei siinä, ettäkö olisin Marsissa käynyt). Kallioiset pienet kukkulat kohosivat punaruskeasta ja rutikuivasta maasta. Ensimmäisen pysäkkimme oli likainen ja pölyinen kaivoskaupunki Maluk. Kaivoksen tuoman rahan ansiosta rotanloukun tasoiset majapaikat olivat tietenkin kohtuuttomissa hinnoissa ja kun pienentymään päin olleessa swellissäkään ei ollut enää riittävästi mehua herättämään kaupungin edustan aaltoja, päätimme pitää pysäkin lyhyenä.
Seuraavana aamuna ajelimme surffaamaan Yo-yo’s nimistä aaltoa Malukin eteläpuolelle. Enemmän avomerelle osoittava jojon ranta tarjosi vielä mukavan kokoista maininkia. Samaisena päivänä siirsimme leirimme Scar Reef nimiselle paratiisirannalle, johon olin aikanaan satelliittikuvien perusteella merkinnyt aallon nimeltä ”epic sumbawa left”. Swelli oli aivan liian pientä herättämään arpiriuttaa henkiin, mutta turhaksi pysäkki ei jäänyt: arpiriutan majapaikasta löytyivät nimittäin reissun ehkä parhaat sapuskat! Tarvinneeko edes mainita, ettei aterioiden hintakaan päätä huimannut.
Matkanteko Sumbawan itäosiin ja Lakey Peakille aloitettiin välietapilla Sumbawa Besariin (pääkaupunki) ja sieltä seuraavana päivänä infernaalisella 230 kilometrin ja 7 tunnin (!) köröttelyllä itse määränpäähän. Vaikka tie oli ajoittain maisemien puolesta sanoinkuvaamattoman upeaa, ja myös hyväkuntoista kenen tahansa moottoripyöräilijän unelmatietä, mahtui matkalle myös osuuksia, jotka vain haluasi pyyhkiä mahdollisimman nopeasti pois (pers-)lihasmuistista.
Swellin vain pienentyessä pienentymistään Lakey Peak oli paikalle saapuessamme nimensä mukaisesti järvi. Löysimme vedestä kuitenkin sen verran ryppyjä, että Leena sai nauttia pari päivää elämänsä parhaista aalloista!

Takaisintulomatkalle on myös varattu aikaa muutaman päivän pysähdyksiin ja jos aaltoennusteet käyvät toteen, saattaisi ekskursiolle olla luvassa arvoisensa loppuhuipennus!