Pari pisaraa ja ensimmäiset NZ AALLOT!

Saavuin siis Uuden-Seelannin pohjoissaarelle viime viikon torstaina ja ajelin samaan syssyyn Taranaki-tulivuoren muodostamalle niemimaalle. Vettä tuli kuin aisaa. Paikallinen vanha sanonta kuuluu: Jos näet tulivuoren, kohta sataa ja jos et näe sitä, niin sataa jo. Harvinaisen totta, sillä ensimmäiset 3 päivää tuli vettä kuin esterin persauksesta. Sitten neljännen päivän aamuna paistoi aurinko ja sain räpsäistyä jopa pari kuvaa mahtavan näköisestä, lumihuippuisesta volkaanosta. Puolilta päivin tulikin sitten taas vettä kuin pohjattomasta ämpäristä. (onnistunut vai epäonnistunut vertaus??)
Jokseenkin kosteaksi äityneessä autossa ähistessäni sain eteläsaaren kavereilta vihjettä, että hyvän näköinen aallokko oli matkalla Uuden-Seelannin tunnetuimmalle spotille, Raglaniin, joten käänsin renkaat kohti tätä surffirikasta niemekettä. Sunnuntaina swelli sitten saapui melko raakana sekametelisoppana ja paikalliset kaivoivat vesijetit varastoistaan tow-in surffausta varten. Koska minulla ei ollut jettiä takataskussa piti savolaisen tyytyä ihan vain kaura (ja tonnikala) -käyttöiseen moottoriavustukseen. Aallokko ei ollut järkyttävän suurta, mutta väärästä suunnasta puhaltaneen tuulen ansiosta sen verran sekavaa, että kauramoottorista meinasi loppua pykälät kesken. Asioita vaikeutti myös taivaalta tulleen veden määrä, joka rajoitti näkyvyyden pariinkymmeneen metriin. Sain kuitenkin raavittua kasaan muutaman mehukkaan kurvailun.
Maanantaina aaltojen koko oli jo tipahtanut reippaasti, mutta tuuli sen sijaan kääntynyt optimaaliseen suuntaan. Tämän ansiosta surffiolosuhteet olivat lähellä optimaalisia! (Pois lukien 5000 milliä sekunnissa taivaalta ripsinyt hyytävä vesiputous.) Reilun 100-kilometrin päässä, yöllä yllättänyt sankka lumisade oli aiheuttanut yli 900 ihmisen evakuoinnin moottoritielle tukkoon jääneistä autoistaan.
Iltapäivällä laskuveden aikaan Raglanin Manu bayssä sitten herui savolaisellekin ensimmäiset Uusi-Seelantituubot. Harmi ettei ole vesikameraa käytössä, sen verran makeita kuvia olisi aalloista voinut ottaa.
Uskomatonta mutta totta, eilinen ja tämä päivä on aurinko paistanut lähestulkoon pilvettömältä taivaalta. Miinuspuolena vain piti maksaa myös aallokon häviäminen jäljettömiin.

Nyt alkaakin olla viimeiset päivät käsillä näissä lämpötiloissa pariin kuukauteen ja ss-agentin seuraavana etappina odottaa Fijin paratiisisaaret!
Märkäpuvun taidan jo ripustaa kuivumaan… :)





PS Kuvapäivitys. Ensimmäistä kertaa saunassa sitten tammikuun, jossainpäin Uutta-Seelantia.