Päätin jatkaa etelärannan osuutta vielä sen verran, että ajelin muutaman sata kilometriä Warrnambooliin morjestamaan Lombokilla tapaamaani Jamesia. Päätös osoittautui hyväksi, kun raksahommia tekevä James tarjosi heti oven avauksella töitä niin pitkäksi aikaa, kun haluaisin Warrnamboolissa viettää. Lupauduin ainakin muutamaksi päiväksi. Hommana oli ison kesäasunnon suihkuhuoneen purkaminen uuden tilalta ja työkaluina vanhat tutut sorkkarauta ja leka. Tuntui, kuin olisi ollut taas 16-vuotiaana kesäduunissa ensimmäisiä omia rahoja tienaamassa. Eli ei lainkaan huono fiilis. Leka heilui, hiki lensi ja viikko meni yhdessä hujauksessa.
Viikonloppuna lähdettiin sitten Jamesin ja lasten kanssa leireilemään herran rantatontille keskelle hiekkadyynejä. Paikka oli kirjaimellisesti keskellä ei mitään. Ilta kului rupatellessa niitä näitä ”puskatelevisiota” tuijotellen. Kengurut hyppivät dyyneillä ja emut juoksentelivat yön pimeydessä pitkin rantaa. Pojat pitivät myös pienimuotoisen rock-konsertin nuotion loimutessa.
Muutaman sata taalaa taskunpohjalla lähdin sitten ajelemaan kohti Sydneyä, tavoitteena kärryn myynti ja matkan jatkaminen kohti pitkän valkoisen pilven maata, Uutta-Seelantia.
Ennen myyntiä tarvitsin kuitenkin roadworthy-sertifikaatin, koska Jeeppi on Victorian osavaltion kilvissä. Olisihan se pitänyt arvata, etteivät autohuoltamot (edes toisella puolella maailmaa) toimi drive-in –periaatteella ja sertifikaattikatsastuksen saaminen samalle viikolle, saati samalle päivälle tuntui olevan todellakin kiven takana. Vihdoin onni potkaisi euroa Euroa nimisessä pikkukylässä, josta löytyi vähän vähemmän kiireinen huoltamo.
Kirjoittelen tätä huoltamon pihassa katsastusta odotellen.
Nyt vain sormet ristissä, että katsastus menisi läpi ja auton myynti jouhevasti.
Ompa hyva, etta nuorukaisella on ollut raksahommia.
ReplyDeleteHieno ajatus kalustaa asunto asuntovaunulla, silla niissa on kaikki tiiviissa paketissa.