Monday, August 31, 2009

Mielikuvituksensa vanki

Sanovat, että ihminen on mielikuvituksensa vanki. Tämä sanonta on pyörinyt mielessäni erityisen tiuhaan viimeiset pari päivää. Jennin ja Pyryn lähdettyä takaisin Sydneyyn olen ollut ilman juttuseuraa ja lukemista. Päivät Bellsin parkkipaikalla ovat suoraan sanottuna olleet aavistuksen pitkäveteisiä. Olen pitäytynyt yhdessä surffissa per päivä ja vaikka sen pituus on ”klimatisoitumisen” ansiosta venynyt jo lähemmäs kolmea tuntia, on päivittäistä luppoaikaa jäänyt vielä riittävästi. Ja jos kelit Australiaan saapuessani olivat Suomen syksyä parhaimmillaan, niin nyt on sitten päästy siihen toiseen äärilaitaan. Vettä, tuulta ja kylmää piisaa päivästä toiseen.
Ainut asia, mitä ei ole tarvinnut kuvitella on ollut aaltojen koko. Juuri, kun eilen svelli näytti olevan hiipumassa, niin tänä aamuna saikin sitten ratsastella parin kolmen äijän korkuisilla aalloilla. (vähän riippuen äijästä;)



4 comments:

  1. Onneks sielläkin pumppaa, koska "you should have been here yesterday". Rocky beach oli siistiä saitikkaa ja kyykkivän äijän korkusta.
    T. Mentor;)

    ReplyDelete
  2. On Surffarin jutut kutistumaan päin. Miten on mentaaliharjoitusten laita.
    - vuosi on pitkä aika-
    Se vanhan vanhentaa ja lapsen kasvattaa.

    ReplyDelete
  3. Aivojumppaahan riittaa ihan siina, kun miettii miten kituuttaa vuosi tekematta toita ;)

    Pelastus ajan tappamiseenkin loytyi Pelastusarmeijan kirppikselta, josta loytyi 800 sivuinen tom clansy dollarilla!

    ReplyDelete
  4. Terveiset sulle taalta LAMPIMASTA Kymenlaaksosta. Syksy on vaan ei sada.
    Mukavavia surffauksia, oohan varovainen.

    Kuivalla maalla tallusteleva iso-täti vai iso-tati?

    ReplyDelete