Tänään kaikki palaset sitten loksahtivat kohdalleen ja kolmisenkymmentä maailman parasta jättiaaltojen ratsastajaa pääsivät näyttämään osaamistaan tuhatpäisen yleisön hurratessa rantahiekalla ja ympäröivillä kukkoloilla. Heidän joukossaan myös (ainakin) yksi lajista kiinnostunut savolainen.
Kymmentuntinen päivä rantahiekalla oli kieltämättä hikinen ja puuduttava, mutta myös sen arvoinen. Roudasin 10 kilsan pyöräilymatkan päässä sijaitsevalle rannalle myös oman lautani, jota en kuitenkaan aikonut uittaa tänään, vaan tarkoituksena oli yksinkertaisesti astua takaisin ekaluokkalaisen lätkäfanin kenkiin ja metsästää lautaan muutama nimmari. Nykyinen lautani, jonka sain puoliksi säälistä paikalliselta sheipparilta, kantaa mielenkiintoista tarinaa, joten mielessä oli erityisesti yhden tietyn surffarin puumerkki. Michael Tuten, kaveri jolta lautani sain, sheippasi laudan pari vuotta sitten tälle herralle käytettäväksi Mauin Honolua Bayssä. Kyseisellä reissulla mies päätti kuitenkin keskittyä vain golfin peluuseen, joten lauta jäi käyttämättömäksi. Parin vuoden Miken nurkissa pyörimisen jälkeen siitä tuli sitten savolaisen surffarin maailmanympärimatkan seitsämäs pulkka. Olin onnellinen että lauta toimii todella hyvin minun jalkojeni alla, ylpeä sen historiasta ja nyt kun laudan pohjaa koristaa vielä sen alkuperäiseksi omistajaksi tarkoitetun miehen, maailman kuuluisimman surffarin, Kelly Slaterin nimikirjoitus voisi sanoa että kaikki palaset on kohdallaan!
Tätä en uskonut heti sanovani, mutta nyt toivon että aallokko PIENENISI ja pääsisin nauttimaan vielä viimeisistä mahdollisuuksista tropiikin lämpimissä vesissä!

Slaterin nimmari: kovinta ikinä!
ReplyDelete