Ei elämä lainkouran ulottumattomissa lainkaan hassumpaa ollut; hotellin henkilökunta oli ystävällistä, laittoi herkullista ruokaa luvattoman halvalla ja tiesi aina oikealla hetkellä tulla tarjoamaan lisää kylmää juotavaa. Ja mikä parasta lähes autiolla saarella ketään ei kiinnostanut passien numerot tai matkan tarkoitus. Miltä olisikaan näyttänyt hotellin sisäänkirjautumiskaavakkeen lokerossa teksti ”piilossa poliisilta”.
Loppujen lopuksi yhteentörmäys lain kanssa oli ollut vain loppuhuipennus Seabearin mielessä jo pidempään kyteneelle inholle Balin Kutaa kohtaan. Kaupustelijoita ja korruptoituneita poliiseja pullisteleva hökkelikaupunki ei vain ollut tippakaan sitä, mitä Seabear käsitti paratiisilla.
Vain parin tunnin venematkan päässä, Nusa Lembonganilla Seabearin päivät täyttyivät kolmesta s:stä: surffauksesta, seksistä ja sukelluksesta. Vaikka tropiikin talvikausi teki kovaa vauhtia tuloaan, ei isoista aalloista ollut tosin näkynyt merkkiäkään jo lähes viikkoon. Onneksi paikalliset olivat kuitenkin aikoinaan älynneet säästää saaren riutat dynamiittikalastukselta, joten värikästä korallia kaloineen riitti ihailtavaksi yllin kyllin. Toisesta ässästä nauttimista oli helpottanut puolitoista viikkoa aikaisemmin Seabearin matkaseuraksi saapunut kuvankaunis vaaleaverikkö. Täysin surffittomaksi elämä ei kuitenkaan ollut päässyt lipsumaan. Viereisen pikkusaaren, Nusa Ceninganin, hieman paremmin swelliä kerännyt ”secret point” piti huolen, että vedessä tuli harrastettua muutakin kuin kalojen bongausta.
Aurinkolasiensa takana Seabear käänsi katseensa vierellään torkkuneeseen vaaleaverikköön, hymähti tyytyväisenä ja jatkoi JFK:n salamurhaa käsitellyttä romaania. Uusi swelli oli jo matkalla.
No comments:
Post a Comment