Uusi työkalu

Se aika oli tuleva, kun minun oli luovuttava ensimmäisestä ikiomasta surffilaudastani, Gatinha -nimen aikoinaan saaneesta punaisesta paholaisesta. Monia hyviä muistoja on yhdessä ympäri maailmaa suuntautuneilta matkoilta kertynyt, eikä vähiten viimeisimmistä seikkailuista Balilla, Lombokilla ja Javalla. Vielä viimeinenkin surffini Gatinhalla huipentui yhteen aika ikimuistoiseen tuubiin. Mutta kuin niin monena päivänä aikaisemminkin huomasin rannalle päästyäni, että Gatinhan vuosien saatossa kovia kokenut lasikuitupinta oli taas räksähtänyt rikki. Olin jo korjauttanut lautaa Balilla useampaan otteeseen, joten tosiasia oli vihdoin hyväksyttävä: Gatinha oli laitettava vaihtoon.
Kuten aikaisemmassa postauksessa mainitsin, olin ostanut yhden laudan Kutalta jo viikko sitten. Ostamani lauta oli kuitenkin lähinnä pieniin aaltoihin soveltuva malli eikä yksinään soveltunut samanlaiseksi joka paikan höyläksi, kuin mitä Gatinha oli ollut.
Suuntasin siis takaisin Kutalle, myin molemmat lautani ja ostin uuden, melko lähellä Gatinhan muotoja olleen laadukkaan laudan. Aika rapsakka väliraha piti uutukaisesta maksaa, mutta eikös se niin mennyt ettei köyhällä ole varaa ostaa halpaa.
Uuden, tällä kertaa ihan valkoisen lautani kantta ja pohjaa koristaa traktorin kuva, joten nimesin sen lapsuuden aikaisen rakkauteni, isän lapsuudenkodin Peto–traktorin mukaan.

Toivottavasti Peto tulee olemaan vähintään yhtä uskollinen ystävä, kuin nimen sille antanut traktori minulle aikoinaan oli.